Valmennus ja ohjelmasuunnittelu 99,9 prosentille

Puhuimme äskettäin John Kesselin kanssa, joka on yksi lentopallon kehittämisen tunnetuimmista kansainvälisistä vaikuttajista. Keskustelumme aikana hän jakoi monia mielenkiintoisia näkemyksiä ja runsaasti tietoa valmennuksesta ja pelaajien kehittämisestä.

John Kessel on työskennellyt lentopallon parissa useita vuosikymmeniä. Hän on toiminut USA Volleyballin urheilun kehittämisjohtajana ja ollut mukana myös FIVB:n ja World ParaVolleyn kaltaisissa järjestöissä. Koko uransa ajan hän on järjestänyt valmennusklinikoita ja koulutusohjelmia ympäri maailmaa keskittyen erityisesti lajin kehittämiseen sekä lentopallon opetuksen parantamiseen kaiken ikäisille ja tasoisille pelaajille.

Keskustelimme muun muassa siitä, miten valmentajat voivat harjoitella vapaapalloja tehokkaammin, miksi verkkoa tulisi käyttää koko harjoituksen ajan ja miksi valmentajien ei pitäisi aina luottaa ensimmäiseen arvioonsa arvioidessaan pelaajaa, suoritusta tai valmennusinterventiota.

Tulevien viikkojen aikana julkaisemme VolleyballXL-blogissa useita artikkeleita, joissa käsittelemme näitä aiheita tarkemmin.

Aloitamme yhdellä Kesselin valmennusfilosofian perusperiaatteista: Valmennus ja ohjelmointi 99,9 prosentille.

Monissa urheiluhalleissa näkymä on tuttu. Ryhmä nuoria lentopalloilijoita seisoo jonossa. Yksi pelaaja syöttää heitetyn pallon, kun muut odottavat. Sitten kyseinen pelaaja liittyy jälleen jonon hännille. Harjoitus näyttää järjestäytyneeltä, valmentaja hallitsee tilannetta, ja teoriassa tekniikkaa harjoitellaan.

Mutta oppivatko pelaajat todella pelaamaan lentopalloa tällä tavalla?

Tämä kysymys on keskeinen osa John Kesselin näkemystä. Se on näkemys, jonka jaamme mielellämme muiden lentopallovalmentajien kanssa, sillä hänen viestinsä on selkeä, käytännöllinen ja ehkä myös hieman haastava: pelaajat eivät opi peliä suorittamalla loputtomasti harjoituksia. He oppivat sen ennen kaikkea pelaamalla lentopalloa.

Kansainvälinen vaikuttaja lentopallon kehityksessä

John Kessel on ollut aktiivinen kansainvälisessä lentopallomaailmassa jo vuosikymmenten ajan. Hän on työskennellyt muun muassa USA Volleyballin, FIVB:n ja World ParaVolleyn kanssa sekä järjestänyt valmennusklinikoita ja valmentajakoulutusohjelmia monissa maissa.

Hänen työnsä ei keskity pelkästään huipputason lentopalloon, vaan erityisesti lajin laajempaan perustaan: lapsiin, aloittelijoihin, kouluihin, harrastajapelaajiin ja paikallisiin seuroihin.

Sieltä juontuu hänen visionsa nimi: Valmennus ja ohjelmointi 99,9 prosentille. Painopiste ei ole pienessä ammattilais- tai maajoukkuepelaajien ryhmässä, vaan siinä valtavassa urheilijajoukossa, joka pelaa lentopalloa huvin, kehityksen, ystävyyden ja liikunnan vuoksi.

Kesselin mielestä hyvä valmennus ei ala siitä, minkä harjoituksen valmentaja haluaa tehdä. Se alkaa aivan eri kysymyksestä:

Miten autat pelaajia ymmärtämään peliä ja saat heidät haluamaan palata takaisin?

Pelaajat eivät ole harjoittajia

Yksi Kesselin visiossa toistuvista ajatuksista on, että lentopalloilijat eivät ole “harjoittelijoita”, vaan PLAYers.

Se saattaa kuulostaa yksinkertaiselta sanaleikiltä, mutta sen takana oleva viesti on vakava. Pelaajien on opittava pelaamaan. Heidän on opittava lukemaan peliä, reagoimaan, kommunikoimaan, liikkumaan, tekemään valintoja ja ratkaisemaan ongelmia.

Perinteisissä harjoituskerroissa lentopallo jaetaan usein erillisiin osiin. Ensin vastaanotto. Sitten yläsyöttö. Sitten hyökkäys. Mutta ottelussa nämä elementit eivät koskaan esiinny erillään toisistaan.

Vastaanotto jälkeen seuraa aina seuraava liike. Vastaanotto vaatii ajoitusta ja oikeaa sijoittumista. Hyökkäys määräytyy sitä edeltäneen tilanteen mukaan.

Kesselin mukaan juuri tässä monissa harjoituskerroissa on puutteita. Pelaajat oppivat suorittamaan harjoituksen hyvin, mutta se ei automaattisesti paranna heidän ymmärrystään pelistä.

Vähemmän odottelua, enemmän tekemistä

Jos pelaajat oppivat tekemällä, odottaminen on yksi suurimmista kehityksen esteistä. Silti odottaminen on edelleen yleistä monissa harjoituskerroissa. Yksi pelaaja suorittaa liikkeen, kun muut katsovat.

Siksi Kessel kannattaa voimakkaasti pienempiä pelimuotoja, kuten 1 vastaan 1, 2 vastaan 2 ja 3 vastaan 3.

Näissä pelimuodoissa jokainen pelaaja koskettaa palloa useammin. Heidän on liikuteltava useammin, kommunikoitava useammin ja tehtävä päätöksiä useammin. Tämän seurauksena he eivät opi pelkästään tekniikkaa, vaan myös pelin lukemista.

Valmentajille tämä on tärkeä oppitunti. Erityisesti aloittelijoiden ja nuorten pelaajien kohdalla 6 vastaan 6 -muoto ei aina ole paras oppimismuoto. Täysikokoisella kentällä pelaajat voivat helposti jäädä pelin ulkopuolelle. Pienemmällä kentällä kaikki ovat mukana pelissä.

Käytä verkkoa alusta alkaen

Toinen tärkeä seikka Kesselin visiossa on, että lentopalloa tulisi oppia mahdollisimman paljon verkon yli.

Ei loputonta pallon vastaanottoa edestakaisin ilman verkkoa. Ei pelkästään samalta puolelta heitettyjen pallojen vastaanottamista. Lentopallo on peli, jossa on verkko, tila, suunta ja vastustaja.

Verkon ei tarvitse olla täydellinen. Köysi, nauha, sulkapalloverkko tai muu yksinkertainen ratkaisu voi jo riittää. Tärkeintä on, että pelaajat oppivat reagoimaan vastapuolelta tulevaan palloon.

Vasta silloin todellisen ottelun konteksti tulee esiin.

Ilo ei ole ylimääräinen asia

Kessel keskittyy vahvasti laajaan lentopalloilijoiden ryhmään. Tuolle ryhmälle ilo ei ole sivuseikka, vaan osallistumisen edellytys.

Pelaajat eivät palaa takaisin siksi, että he suorittivat siististi vastaanoton rivissä kaksikymmentä kertaa. He palaavat takaisin, koska he pelasivat, nauroivat, kokivat menestystä ja tunsivat kuuluvansa joukkueeseen.

Se saattaa olla yksi tärkeimmistä kysymyksistä jokaiselle valmentajalle:

Kuinka moni pelaaja haluaa pelata lentopalloa myös ensi kaudella?

Tämä ei tarkoita, että harjoittelun pitäisi olla rakenteetonta. Se tarkoittaa, että kehityksen ja nautinnon on kuljettava käsi kädessä.

Hyvä harjoituskerta ei ole vain hyvin järjestetty, vaan se varmistaa, että pelaajat ovat aktiivisia, saavat haasteita ja odottavat innolla seuraavaa harjoituskertaa.

Valmentaja oppaana

Kesselin näkemyksen mukaan valmentaja ei ole harjoituskerran päähenkilö. Pelaajat ovat.

Valmentaja luo tilanteita, esittää kysymyksiä ja auttaa pelaajia tekemään oivalluksia.

Se vaatii toisinaan vähemmän puhetta, vähemmän esittelyä ja vähemmän pallon heittelyä. Se vaatii enemmän havainnointia, ohjaamista ja hyvien kysymysten esittämistä.

Mitä näit?

Mitä muuta vaihtoehtoa sinulla oli?

Miten voit parantaa seuraavaa syöttöä?

Tällä tavoin pelaajat eivät opi vain mitä tehdä, vaan myös miksi he tekevät niin.

Virheet ovat osa oppimista

Lentopallo on kaoottista, etenkin aloittelijoille. Pallot lentävät joka suuntaan, pelaajat ovat väärillä paikoillaan, he lyövät palloa huonosti tai valitsevat vaihtoehdon, joka ei toimi.

Monissa harjoituskerroissa virheet korjataan välittömästi. Kessel pitää virheitä välttämättömänä osana oppimista.

Kaikki virheet eivät ole samanlaisia. Verkkoon osunut pallo lopettaa pallonvaihdon välittömästi. Pitkälle osunut pallo antaa usein silti hyödyllistä tietoa suunnasta, ajoituksesta, voimasta ja tilasta.

Opettamalla pelaajille, millainen on ”parempi virhe”, autat heitä ymmärtämään peliä syvällisemmin.

Tavoitteena ei ole poistaa jokaista virhettä mahdollisimman nopeasti. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa pelaajat voivat kokeilla, epäonnistua, sopeutua ja löytää parempia ratkaisuja.

Harjoittele ottelua varten

John Kesselin visio ei ole argumentti rakenteellisuutta vastaan. Se ei myöskään ole kehotus tehdä vain sitä, mitä mieleen juolahtaa.

Se on kehotus valmentaa entistä tietoisemmin.

Vähemmän rivejä. Enemmän peliä.

Vähemmän odottelua. Enemmän pallokosketuksia.

Vähemmän kertomista. Enemmän löytämistä.

Harjoittelua ei pidä tehdä vain siksi, että harjoitus näyttäisi hyvältä. Harjoittelun tarkoituksena on auttaa pelaajia kehittymään lentopallossa.

Lentopallovalmentajille tämä saattaa olla tärkein viesti Valmennus ja ohjelmointi 99,9 prosentille.

Kyse ei ole siitä, kuinka monta harjoitusta tiedät. Kyse on siitä, ovatko pelaajasi parantuneet itse pelissä.

Ehkä se ei ala taas uudella harjoituksella.

Ehkä se alkaa pienemmästä kentästä, pallosta, verkosta ja yhdestä yksinkertaisesta ohjeesta:

Pelaa.